Murusia

Tasan viisi vuotta sitten oli aurinkoinen ja lämmin syyspäivä. Päivästä teki erityisen se, että silloin tanssittiin ystäväni Ailan ja hänen miehensä häitä. Lämpimät puuhääpäiväonnittelut Aila ja Jonas! Sain näissä häissä monta kunniatehtävää : Aila pyysi minua kaasokseen , ja sain myös kunnian ommella hääpuvun hyvälle ystävälleni. Muistan, kuinka suuri ompeluprojekti oli mukavaa vaihtelua äitiyslomalaisen arkeen: minä ompelin ja Aila hoiti silloin alle vuoden ikäistä Nuppu-Vadelmaa. Mieleen on jäänyt useita (ainakin näin jälkikäteen) hauskoja hetkiä: Esimerkiksi se, kun morsian sovitti pukuaan ja juoksi huoneesta toiseen karkuun Nuppista, joka tahtoi pyyhkiä nuhanenänsä juuri tuohon ihanaan prinsessapukuun! Vannehameen alle mahtui pieni peppukiitäjä hyvin myös telttailemaan. Ompelin myös itselleni mekon punaisesta satiinista. Ailan hääpuku on kaksiosainen. Yläosan kankaassa on kaunis kirjailu. Yllätin morsiamen ompelemalla pukuun sopivan pienen laukun hääpuvun kankai

Mä olen robotti, mä olen robotti, mä olen ro-ro-ro-ro-robotti. Kipitän, kipitän, kipitän SEIS ! Mä olen robotti, mä olen robotti, mä olen ro-ro-ro-ro-robotti. Kiipeän, kiipeän, kiipeän SEIS ! (Siinan taikaradio -kirjan Mä olen robotti -laulu, säv. ja san. Esa Lamponen + omat muunnokset) Lauantaiaamuna hyppäsin Nuppiksen ja Merrin kanssa junaan. Tampereella meitä odotti 1 vuotta täyttävä päivänsankari Nuutti. Nuutti on rakas kummipoikani ja tyttöjen "heekkupoika" (siis serkkupoika) . Hän on ihana kiharatukkainen hurmuri, joka kävellä päristeli ympäriinsä, yllätti kiipeilytaidoillaan, söi ihan itse synttärikakkuaan, köllötteli kanssamme siskonpedillä, herkutteli marjoilla... Ja virtaa tuntui riittävän kuin pienellä robotilla. Välillä pyllähdettiin pepulleen, mutta se ei menoa haitannut. Meillä oli viemisinä kaksi lahjaa. Aika pehmoisia paketteja molemmat, mutta esitelläänpä tässä ensin se pehmeämpi. Paidan kaava: Ottobre 1/2012 Buttoned Up ,

- Äiti, miksi keität puuroa? utelee Nuppis aamulla puoliunisena. - No, koska on aamu, vastaan muka tyhmänä. - Eikö tänään oo eskaria? - Ei. Tänäänhän on sunnuntai! - Höh! Ja kun ei kerran ollut eskaria, sitä sitten leikittiin koko päivä. Pikkusisko Merri viihtyi yllättävän pitkään Nuppis-open eskarissa. Jossain vaiheessa sukset menivät ristiin: ilmeisesti eskarilainen karkasi muihin puuhiin. Menin lohduttamaan eskariopea: - Voisko pehmolelut olla eskarilaisia. Äitikin pienenä opetti pehmoleluja, kun pikkuveli ei jaksanut leikkiä. - Ei voi! Ne ei sano mitään! - Voithan sä leikkiä, että ne puhuu. - Höh! Kului 5 sekuntia. Ehdotukseni hyväksyttiin sittenkin. Eskarissa oli kova tohina. Tarvittiin avuksi toinen täti - ja niin Merrikin oli taas leikissä mukana! Seinämme ovat saaneet uudet tapetit, kun ne on koristeltu erilaisilla päiväohjelmilla ja muilla lappusilla. Jossain vaiheessa makuuhuoneemme oveen ilmestyi kyltti "NUKUMAHUNE". Sinne kuskattiin kaikki joutilaat